Me olemme tämän pamfletin kirjoittajat, Hanna ja Matti
junantuomat ystävykset alun perin Länsi-Suomesta, nykyisin Karhupuiston kulmilta
Matti Lehto
(esittelyn kirjoitti Hanna)
Matti on alun perin Koski Tl:sta ponnistava valtiotieteilijä ja urbaani junantuoma. Helsingin, metrokarttojen, voileipäkakun ja Lola Odusogan fani. Matti on juurtunut Kallioon kotiin, joka varmasti hetkenä minä hyvänsä kuvataan Dekoon.
Tutustuin Mattiin opiskeluaikana Uudella ylioppilastalolla. Matin luontaiset kyvyt vaalikampanjan rakentajana ja rakkaus raitakuvioita kohtaan näkyivät jo vuoden 2011 HYYn edustajistovaaleissa. Opiskelijajärjestöissä Matti valittiin kerta toisensa jälkeen johtotehtäviin, ja sama on jatkunut työelämässä viestinnän, brändien ja designin parissa. Eikä ihme - Matti perehtyy asioihin huolella, ymmärtää joukkueen merkityksen ja on luovien ideoiden ehtymätön lähde.
Matti on ihminen, joka huoneeseen saapuessaan saa kaikki ilahtumaan. Hän tuo tilanteeseen kuin tilanteeseen mukanaan konkreettisia ratkaisuita, optimismia, kepeyttä ja hyvää tuulta sekä erinomaisia analyyseja brittipolitiikasta ja euroviisuista. Hän on ihminen, jonka haluaa mukaansa niin hersyvälle juhlaillalliselle kuin poliittiseen taistoon.
Hanna Hannus
(esittelyn kirjoitti Matti)
Hanna on Porista ponnistanut taidehistorioitsija, joka saa vaikka koko elämänsä Helsingissä asuneen näkemään kotikaupunkinsa uusin silmin. Oli kyseessä melkein mikä tahansa kortteli kantakaupungissa, Hannalla on siitä tarina. Yleensä se tarina tempaa mukaansa ja sisältää nokkelan vitsin tai vaikka Studio Julmahuvi -viittauksen.
Ihailen sitä, miten Hannassa yhdistyy syvä sivistys ja historian tuntemus avoimeen kehitysmieliseen uteliaisuuteen. Hän johtaa joukkoja, oltiin sitten menossa poliittiseen vääntöön tai tanssilattialle joraamaan Hittiputken tahtiin. Hanna on toiminut monen näkyvän vihreän vaikuttajan taustajoukoissa, minkä takia hän tietää niin politiikan sisällöt kuin tekemisen tavat. On korkea aika, että hän nousee myös itse parrasvaloihin.
En tunne ketään, joka rakastaisi Helsinkiä niin kuin Hanna. Hän osaa kuvata kaupunkia (niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisesti) erityisellä herkkyydellä. Silti hän näkee loputtomasti mahdollisuuksia tehdä kaupungista vielä paremman.